Arkea ja tuumauksia

---------------------------
Arkea ja tuumauksia, ajatuksia KorvatunturinMaan elämästä ja varmasti myös kaikesta muusta.

---------------------------

16.7.2019
Mietin tässä, että onkhan sitä ihminen koskaan sopivan ikäinen, sopivan näköinen tai vaikka sopivan kokoinen. Tai ehkä ees sopivassa elämän tilanteessa? Tämä tuli mieleeni siitä kun monesti tuntus olevan vaikka kuinka paljon sanottavaa, mutta kun aina on vaara että astuu toisen ihmisen varpaille. Tai ehdollistaa jonku tekemisiä. Että olisipa joskus tilanne, että olisi sellaisessa asemassa että saisi sanoa ihan mitä vain, ihan mistä vain ja ihan kenelle vain. 
Näinä päivinä on paljon puhuttu uuden hallituksen toimista mm. työttömyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten satasesta. Nämä ei periaatteessa liity toisiinsa vaikka vähän liittyykin.  Rinne lupasi pienitulosille eläkeläisille lisäsatasen jos SDP pääsee hallitukseen. Mutta kuka unehutti sen peruspäivärahalla kituuttavan työttömän?  Pienituloinen eläkeläinen on sellainen joka tienaa alle 1400,-/kk puhtaana käteen. Mietin että kuinkahan moni työtön saa käteen noin paljon? Ehkä ne Rinteen paperityöläiset, mutta moni pienenpi palkkainen jää myös ansiosidonnaisella paljon tuon rajan alle. Eli kuka muistaa työtöntä? Aktiivimalli puretaan, vastaisi joku ministeri. Muuten, miksihän tuo nimi on aktiivimalli? Ketä se aktivoi. Minusta aktiivimallista voitaisiin puhua,jos siitä että työllistyt 18 h sen noin 3 kk:den aikana, annettaisiin porkkanaa. Vaikka ehkä se satanen. Työttömän satanen! 

23.6.2019

Taas on yksi juhlapyhä selätetty! Mitä vanhemmaksi sitä tulee sitä enemmän niitä pyhiä tuntuu olevan. Eihän siinä mitään, jos niistä tykkää. Minulle ei ole minkään pyhän kohdalle tullut mitään perinnettä, joten pyhä ko pyhä. Ja sitten kun niitä on peräkkäin monia niin tuntuu ettei niistä seleviä sitten mitenkään. 
Tänä vuonna juhannus oli taas kylmä. Ihan niinkuin aina ennenki. Yleensä se jussilta alkaa kesä täällä. Oikia Jussihan on vielä edessä päin että toivoa on. Paitti että vilikasin salaa säätiedotusta...! Olen senkin lopettanut, siis säätiedotuksen katsomisen, koska se ohjeistaa tekemisiä liikaa. Ja kun ne eivät kuiten ole oikeasa. Eli jos katot että huomenna sataa, suunnittelet että empä lähekkään reissuun vesisateella. En pakkaa enkä valmistaudu. Ja sitten aamulla paistaa aurinko. Mitä siitä saa? Yhden ylimääräisen vapaapäivän elämästä. 


13.6.2019
Elämä on. Taas se tuli opittua. Onneksi ei kuitenkaan ihan kantapään kautta. Sitä pikaistuksissaan (vaikkakin pitkään harkinneena) tulee tehtyä kaikenlaisia päätöksiä ajattelematta miten se vaikuttaa tulevaan. Taustoitusta tähän: Olen ollut perustamassa 2017 työosuuskunta Virran Voimaa. Osuuskunta oli minulle kuin oma lapsi. Sitten kun työt Keminmaassa loppui ja päittäinen mahdollisuus vaikuttaa osuuskunnan toimintaan muuttui sivusta katsojan rooliksi, päätin että se tie on kuljettu loppuun. Lapsi on synnytetty, kasvatettu ja saatettu jaloilleen ja on aika päästää se elämään omaa itsenäistä elämää. Näin minä ajattelin. 
Sinällään ajatus ei ollut väärä, mutta osuuskunnasta poistuminen tuotti minulle henkisten ongelmien :) lisäksi myös teknisiä ongelmia. Olin ajatellut että jatkossakin teen lehtitöitä Ukko.fi-laskutuspalvelun kautta, kuten olen jo vuosia ennen osuuskuntaa tehnyt. Mutta aika ja lainsäädäntö on muuttunut niin etten uskaltanut siihen rattaaseen lähteä ja huomata 4 kk:den kuluttua olevani yrittäjä. Sillä siltä se vahvasti näytti.  Lausunnon asiasta sain verottajalta ja ammattiliiton kassalta, mutten työkkäristä. Ja se on aika olennainen osa asiaa. 

Eihän siinä sitten muuta kuin lakki kauniiseen käteen ja kerjuulle. Näyttäisi siltä, että  huolivat minut takaisin ja pääsen takaisin normaaliin päivärytmiin.  Joskus sitä voi olla väärässä, tai ainakin tehdä hulluja juttua. Jopa minäkin!

---
12.6.2019
Vähän takkuilee tämä blogin kirjoittaminen, tai paremminkin ulkomuodon löytäminen blogille. Saattaapi olla että tämänkin vielä onnistun johonkin kadottamaan.

Ruukaan aloittaa aamuni Lapin Kansan ja Facebookin muistojen lukemisella. Tänään sieltä  tulikin vuoden takainen surullinen muisto esille. Tänään tulee vuosi rakkaan ystävän ja naapurin kuolemasta. Sitä aina ajattelee, että ihmisen piiri täällä elämässä on niin iso että hänen poistuessa jää vain tyhjä aukko jota kukaan ei voi täyttää. Pentin kohdalla ajattelin, että se on niin iso tyhjiö että sen täyttämiseen tarvitaan sata ihmistä.  Mutta tänään, vuoden päästä, huomaan että ei sitä tyhjiötä kukaan ole täyttänyt. Ja silti elämä lipuu eteenpäin. Se tyhjiö on isosti minun sydämessä. Lähes joka päivä ääneen muistelen Penttiä milloin minkäkin asian takia.  Pentti oli niin sydämellinen ihminen. Sellaista saa kyllä hakea toista ja eikä taida hevillä löytyä. 

Pentti auttoi aina. Hän on käyttänyt minua työhaastattelussa, vetänyt ojasta, vienyt autoa huoltoon ja, ennen kaikkea, hän oli aina läsnä. Vastineeksi mie kutsuin hänet aina päiväkahville, syömään ja muuten vain raataamaan. Monena joulunakin hän oli meidän joulupöydässä, aivan kuin perheenjäsen. Ja kyllä, kyllä hän oli perheenjäsen. Ainakin henkisesti. 

Sytytän tänään kynttilän ja kuuntelen surullisia lauluja. Minä voin tehdä niin koska kaipaan edelleen ystävääni. Terveisiä Pentti sinne pilvenreunalle. Sielläkin sinä tietenkin tasoittelet toisten tietä jotta heidän olisi helppo astua. Sano terkkuja äidille ja isälle, jolta perin ystävyytesi. Sinä ja isä olitte vuoteen 2006 saakka erottamattomat. Isän poismenon jälkeen askeleesi kääntyivät yhä useammin meidän pihaa ja pirttiin. Siitä iloitsen ja sitä kaipaan.